Tämä sunnuntai tarjosi yleisurheilun ystäville herkkua enemmän kuin riittävästi. Ensin Eliud Kipchoge paransi Berliinissä maratonin maailmanennätystä liki puolellatoista minuutilla, sitten Kevin Mayerin takoi Talencessa kymmenottelun ME:n uuteen uskoon pistein 9 126. Ranskalaisen huikea tulossarake sai paatuneen urheilupessimistinkin pohtimaan, olisiko 10 000 pisteen ylittäminen yleisurheilun kuninkuuslajissa mahdollista.
Mayerin tämänpäiväiset lukemathan ylittävät tietysti ”vasta” 9 000 pistettä. Hänen lisäkseen vain Yhdysvaltain Ashton Eaton (9 045 & 9 039) ja Tšekin Roman Šebrle (9026) ovat onnistuneet haamurajan ylittämisessä aikaisemmin, hekin vasta tällä vuosituhannella. Näin ollen edes puhuminen 10 000 pisteestä on tällä erää epäilemättä turhanaikaista haihattelua. Ajatuksella leikkimistä se ei kuitenkaan estä.
Helpoiten ajatusta 10 000 pisteen rajapyykistä voi lähestyä miettimällä, millaisia tuloksia urheilijan on tehtävä saavuttaakseen jokaisessa kymmenottelun lajissa tuhat pistettä kussakin. Ensimmäisenä kisapäivänä urheilijan on tuhanteen pisteeseen yltääkseen juostava 100 metriä aikaan 10,39, hypätä pituutta 776, työntää kuulaa 18,40, hypätä korkeutta 221 ja juosta 400 metriä aikaan 46,17. Toisena kisapäivänä 110 metrin aitojen pitäisi kulkea aikaan 13,80, kiekon lentää vähintään 56,17 metriä, seipään taipua sen verran, että korkeudessa 529 oleva rima ylittyy, keihään lentää 77,19 metriä sekä urakan päätteeksi 1 500 metrin juoksun kulkea aikaan 3.53,79. Jos taas lasketaan yhteen kymmenottelun lajien ”maailmanennätykset”, eli parhaat yksittäisten lajien tulokset, jotka kymmenottelun sisällä on tehty, päästään jopa yli 10 500 ottelutulokseen, mutta on huomattava, että osa näistä tuloksista on satunnaisesti otelleiden yksittäisten lajien ”erikoismiesten” tekemiä.
Tuhannen pisteen tulokset eivät samankaan ottelun aikana ole ollenkaan mahdottomia. Esimerkiksi Ashton Eaton takoi entisessä 9 045 pisteen ME-sarjassaan neljä yli tuhannen pisteen tulosta: 100 metrillä, pituudessa, 400 metrillä ja pika-aidoissa. Ennätyksellään hänen olisi ollut mahdollista rikkoa 1000 pistettä myös seiväshypyssä, jossa hän ennätyssarjassaan ”jäi” 520 senttimetrin taivutuksella 972 pisteeseen. Mayer pystyi ennätyssarjassaan samaan pituudessa, pika-aidoissa ja seipäässä. Tuhat pistettä saattaa siis huippuottelijoille heidän parhaissa lajeissaan olla suorastaan paperia, mutta jo pelkästään kahden aivan huipputason kymppiottelijan otannallakin huomaa, miksi 10 000 pisteen raja saattaa jopa ikuisesti säilyä tavoittamattomissa. Saman urheilijan fysiikalla kun ei tuhannen pisteen ylittäminen kymmenessä erilaisessa lajissa ole ollenkaan niin yksinkertaista.
Niin 100 ja 400 metriä, pika-aidat kuin pituus- ja seiväshyppykin ovat lajeja, joissa (räjähtävä) nopeus on valttia. Toki tarvitaan muutakin, esimerkiksi pystyäkseen Eatonin kaltaisiin 45 sekunnin aikoihin 400 metrillä on myös kestävyysominaisuuksien oltava kunnossa. Seipäässä taas on oltava jo melkoinen telinevoimistelija, että viiden metrin ylittäminen on mahdollista. Missään edellä mainitussa ei kuitenkaan pysty tuhannen pisteen tuloksiin ilman huipputason nopeutta. Kun tähän vielä lisätään, että myös kuulantyönnössä ja korkeushypyssä räjähtävän voimantuoton merkitys on suuri, ei tarvitse kauaa miettiä, millaisten ominaisuuksien treenaamiseen ottelijoiden harjoituksissa kannattaa eniten käyttää aikaa. Loput kolme lajia – keihäs, kiekko ja 1 500 metriä – kuitenkin väistämättä kärsivät tästä painotuksesta, eikä seitsenkiloista kuulaakaan ihan pelkällä nopeudella työnnetä.
Kun harjoitellessa on pakko pyrkiä siihen, että nopeuslajit kulkevat varmasti, jäävät ennen kaikkea heittolajit liian heikoiksi 10 000 pisteen ottelua ajatellen. Esimerkiksi Mayer, joka on ottelijaksi varsin hyvä heittäjä, jää ennätyssarjassansa kuula- (16,00) ja kiekkotuloksilla (50,54) vielä varsin kauas tuhanteen pisteeseen oikeuttavista tuloksista. Eaton, joka on Mayeria melko lailla parempi nopeuslajien urheilija, on vielä huonompi heittäjä. Kaikkein surkeimpia suhteessa tuhannen pisteen suoritukseen molemmat huiput ovat 1 500 metrillä, jossa he jäävät ennätyksilläänkin parisenkymmentä sekuntia tuhanteen pisteeseen oikeuttavasta tuloksesta 3.53,79. Tämä on tietysti ottelijoille, jotka ruumiinrakenteeltaan ovat kaikkea muuta kuin kestävyysjuoksijoiden kaltaisia, täysin normaalia.
Ottelija joutuukin koko ajan tasapainoilemaan erilaisten harjoittelumuotojen välillä ja yrittämään olemaan huonontamatta toista lajia toisen lajin parantamisen kustannuksella. Esimerkiksi: mitä enemmän heittolajeja treenaa, sitä enemmän joutuu todennäköisesti kerryttämään lihasmassa ja sitä kauemmaksi alle neljän minuutin ajat tonnivitosella karkaavat. Ja mikä vielä pahempaa, sitä todennäköisemmin myös tärkeiden nopeuslajien tulokset huononevat. Siksi huippuottelijankin on tavallisesti tyydyttävä olemaan ”vain” noin 800 pisteen heittäjä ja mahdollisesti heikompi 1 500 metrillä.
Tasaisesta tuhannen pisteen lajien sarjasta lienee siis turha koskaan haaveilla, mutta voisiko 10 000 pisteen rajan ylittäminen olla silti mahdollista? Voisiko jossain päin maailmaa kehittyä urheilija, joka Eatonin leipälajeissa jäisi tästä vain hieman, mutta pystyisi tekemään heitoissa Kalevan Kisojen finaaliin vaadittavia tuloksia ja jolla olisi sen verran kestävyyttä ja tahdonvoimaa, että hän pystyisi rutistamaan 1 500 metrillä neljän minuutin pintaan? Esimerkiksi sarjalla 10,30 – 800 – 17,50 – 215 – 46,00 – 13,50 – 52,00 – 530 – 75,00 – 4.00,00 päästäisiin jo lähelle, 9 855 pisteeseen. Utopistiselta sekin kuitenkin tuntuu.
Jotta kahden päivän tiukkatahtisessa puristuksessa päästäisiin ”edes” tällaisiin tuloksiin, pitäisi urheilijan olla todellinen poikkeusyksilö, jolla olisi oltava valtavat nopeus- ja voimaominaisuudet, niistä huolimatta mielettömät liikkuvuusominaisuudet sekä suhteellisen pieni kehonpaino, jotta hyppiminen sekä 400 ja 1 500 metrin juokseminen eivät kävisi liian raskaiksi. Tällaista kummajaista ei ainakaan vielä taida olla missään hautumassa, mutta siinä toivossa on hyvä elää, että vielä tällä vuosisadalla välineet, alustat ja ennen kaikkea valmennusmenetelmät1 kehittyvät niin paljon, että joku tästä kehityksestä kaiken irti saava lahjakkuus pystyy hilaamaan kymmenottelun ME-lukemat lähemmäs kymmentä kuin yhdeksää tuhatta pistettä.
1Vielä itseänikin pahemmille urheilupessimisteille huomautettakoon, että ”valmennusmenetelmät” voivat tulkitsijasta riippuen sisältää tai olla sisältämättä kielletytkin keinot.