Koukuttava kielistudio käden ulottuvilla, eli oppiiko Duolingon avulla mitään?

Olen nyt kuukauden päivät opiskellut saksaa Duolingo-oppimissovelluksen avulla. Jotain kielestä on matkaan tarttunutkin, joten aivan sudeksi Duolingoa ei voi haukkua, vaikka omat heikkoutensa sillä onkin.

Olin jo jonkin aikaa ennen Duolingon hankkimista halunnut opiskella saksaa, mutta en kaivannut istumista kansalaisopistojen kielikursseilla enkä varsinkaan minkäänlaista läksynlukua. Ilkka Rekiaron Nykysaksan peruskielioppi 90-luvun puolivälistä oli oleillut hyllyssäni varsin vähäiselle selailulle alttiina, sillä en ollut oikein keksinyt, miten saisin kielestä kiinni ilman sanaston hallintaa. Ainahan olisi voinut lainata kirjastosta oppikirjoja ja seurata niiden opetusta kappale kerrallaan, mutta tuntui, että motivaatiota sanalistojen opetteluun ilman koulusta tuttuja sanakokeita olisi vähän hankala löytää. Niinpä annoin kielenopiskeluasian jäädä hautumaan.

Vaikka olen tavallaan alalla, en ollut kuullut koko Duolingo-sovelluksesta ennen viime kuuta, jolloin joku sen käytöstä innostuneen twitteristin twiitti tuli virrassani vastaan. Päätin ladata sovelluksen ja katsoa, onko siitä mihinkään. Ja kyllähän siitä johonkin oli.

Kielen oppiminen Duolingossa perustuu hyvin pitkälti moniin toistoihin, joiden kautta sanat ja fraasit tarttuvat päähän, jos ovat tarttuakseen. Suurimman osan opiskeltavalla kielellä olevasta materiaalista voi kuunnella natiivipuhujan lausumana ja vaikka toistaakin niin halutessaan. Tämä on oikein hienoa, sillä ominaisuuden seurauksena oikeaa ääntämistä oppii hiukan kuin varkain. Kaikessa toisteisuudessaan Duolingo muistuttaakin koulusta tuttuja kielistudioita. Tällä kertaa vain ohjeita antava opettaja puuttuu, ja edetä saa ihan siihen tahtiin kuin haluaa.

Opettajan puuttumisessa on kuitenkin ongelmansa. Duolingossa keskeiseksi nousevat harjoitukset ja pelillisyys, sillä tehdyistä harjoituksista saa XP:tä, joita voi halutessaan jopa vertailla kavereiden kanssa. Harjoitusten lomaan kuitenkin kaipaisi hieman selitystäkin, sillä esimerkiksi saksan kolme sukua ja niiden valitseminen eivät niin vain tartukaan pelkkien toistoharjoitusten kautta. Tai tarttuvat, mutta ”ulkomuistiin”, jolloin syvempi ymmärrys kielen logiikasta jää valitettavasti taka-alalle. Ilman vahvaa harrastuneisuutta Duolingon anti saattaakin jäädä heikoksi; tietyt fraasit voi oppia toistoharjoituksinkin, mutta samoissa fraaseissa käytettyjen rakenteiden soveltaminen ei noin vain onnistukaan, jos ei kukaan ole selittämässä. Sen vuoksi esimerkiksi Rekiaron Nykysaksan peruskieliopin kaltaista yksinkertaista kielioppiteosta on hyvä lukea ”pelaamisen” rinnalla, jos oikeasti haluaa oppia käyttämään kieltä laajemmin.

Etenkin suomalaisten kannalta toinen ikävä seikka Duolingossa on se, että tällä hetkellä sovellus ei tarjoa kielikursseja suomeksi, vaan jos esimerkiksi saksan opiskeleminen kiinnostaa, on sitä opiskeltava englannin kautta. Näin ollen esimerkiksi käännöslauseita opiskeltavasta kielestä tehdessä, joutuu ne kääntämään parhaassakin tapauksessa vain vieraalta kieleltä toiselle, mikä ei tietenkään ole aivan optimaalista, etenkään sitten, kun lauseet alkavat hankaloitua.

Toisaalta kahden vieraan kielen käyttämisessä on myös etunsa. Englanti ja saksa ovat hyvin läheisiä sukukieliä, ja kun vieraan kielen tuttuuden oivaltaa, pääseekin ”englannin kautta” saksaa ja sen toimintaperiaatteita ajattelemalla lähemmäs sanaston ja rakenteiden alkuperää, mikä taas auttaa ymmärtämään opiskeltavaa kieltä paremmin. Kaukaisempien sukukielten kanssa tästä ei kuitenkaan ole apua, joten yksi maailmankieli on syytä tuntea hyvin, jos aikoo Duolingoa käyttää.

Ylipäätään Duolingon harjoituksissa on ainakin alkupäässä mielestäni turhan vähän opeteltavalle kielelle käännettäviä lauseita. Monta kertaa harjoituksissa täytyy vain valita sanalle oikea vastine neljästä vaihtoehdosta, mikä ei yleensä ole kovinkaan haastavaa, sillä apuna ovat usein myös kuvat. Käännöslauseet taas ovat tarjolla usein juuri opeteltavasta kielestä tutumpaan, minkä seurauksena välillä tuntuukin, että Duolingo opettaa pikemminkin ymmärtämään kuin käyttämään kieltä. On kuitenkin huomautettava, etten ole edennyt vielä erityisen pitkälle, joten tilanne saattaa muuttua jatkossa.

Kaiken kaikkiaan Duolingo tarjoaa kuitenkin helpon, paineettoman ja ennen kaikkea ilmaisen tavan opiskella kieliä. Pienistä puutteistaan huolimatta sen käyttäminen on koukuttavaa, ja jotain opiskeltavasta kieltä oppii väistämättä ymmärtämäänkin, joten ainakin uuden kielen opiskelun alkuvaiheissa sovellus on varsin mainio ja toimii vielä paremminkin, jos malttaa lukea rinnalla kielioppikirjaa. Ja tarjoaapa se jopa koulujen oppikirjoistakin tuttuja koomisehkoja esimerkkilauseitakin. Tähän mennessä vastaan tulleista oma suosikkini on ”der Bär trinkt Bier”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *