Annamari Sipilä sohaisi mielenterveysongelmien kanssa painivien opiskelijoiden muurahaispesää kolumnillaan, jossa hän varsin kärkkäästi asettaa naurunalaiseksi korkeakouluopiskelijoiden toiveet kunnollisesta kesälomasta. Palkallinen tai valtion maksama kesälomailu opiskelijoille on kiistämättä hankala – oikeastaan lähes mahdotonta – järjestää, mutta se ei tarkoita, etteikö myös jo opinto- ja asumistuesta ”nauttivilla” opiskelijoilla pitäisi olla mahdollisuutta rentoutumiseen työskentelyn välissä. Työtä – vaikka kaikki eivät sitä uskoisikaan – kun opiskelijoillakin kuitenkin vuoden aikana riittää.
Itse tein perustutkinto-opiskeluaikanani (2014–2018) varsin vähän muuta kuin opintoja. Työskentelin vain opiskelukesistäni viimeisenä (2018). Kesinä 2015 ja 2016 tein kesäopintoja kolmen kuukauden edestä. Vuonna 2017 taas tein loppukeväästä kuuden viikon sijaisuuden eräässä lukiossa. Siellä palkka oli niin hyvä, että kesätyötä ei olisi oikeastaan edes tarvinnut, mutta tein kuitenkin yhden kuukauden edestä kesäopintoja sinäkin vuonna.
Se, etten tehnyt kesätöitä kuin vain viimeisenä vuotenani, ei johtunut siitä, etten niitä olisi hakenut. Joka vuosi hain, niin omalta alaltani kuin rajusti sen ulkopuolelta. Kuitenkin vasta vuonna 2018 tärppäsi, kun sain harjoittelupaikan täysin omaa koulutustani vastaavasta työpaikasta, tosin parinsadan kilometrin päästä kotoa. Tuolloinkin paikka olisi voinut hyvinkin jäädä saamatta, koska muitakin hyviä hakijoita oli, mutta koska olin käytännössä jo valmis maisteri (vain tuo harjoittelujakso puuttui opintosuorituksista), sain työpaikan, johon myös rakastuin. Kaikille opiskelijoille täydellinen (tai edes kohtalainen) harjoittelu- tai kesätyöpaikka ei osu kohdalle koko opintojen aikana. Lähes jokainen meistä laiskanpulskeista syöttöporsaista sitä kuitenkin kaipaisi, koska olemme hyvin tietoisia siitä, että opintojen aikana saadusta työkokemuksesta on hyötyä valmistumisen jälkeen.
Koska en tehnyt töitä, tein siis kesäopintoja. Ne valikoin Tampereen yliopiston onneksi varsin kattavasta tarjonnasta siten, että sain tarvittavat suoritukset tehdyksi usein jo kesäkuulla, joten luppoaikaakin kesälle jäi. Työskentelytapani, joka perustuu vauhdikkaan urakoinnin sekä varsin pitkien laiskottelujaksojen vuorottelulle, ei kuitenkaan ole aivan tavallisimmasta päästä, eikä se sovi kovinkaan monelle opiskelijalle, etenkään sellaiselle, joka tekee töitä myös lukuvuoden aikana. Hitaammalla ja ehkäpä perfektionistisemmalla puurtajalla on täysi työ saada suoritettua 15 opintopistettä kolmen kesäkuukauden aikana.
Kesäopintotarjonta ei kuitenkaan ole kaikissa yliopistoissa ja tutkinto-ohjelmissa yhtä laaja kuin Tampereella suomen kielen opiskelijana. Kaikki eivät siis voikaan suorittaa kesäopintoja, ainakaan siten, että ne varsinaisesti auttaisivat järkevän tutkinnon kokoamisessa. Lisäksi opintotukikuukausia kuluu, kuten SYL:kin kannanotossaan mainitsee. Tosin on huomattava, etteivät kesäopintoihin käytetyt kuukaudet vain katoa ”tukikuukausipankista”, vaan kolme käytettyä tukikuukautta kesällä myös parhaassa tapauksessa mahdollistavat sen, että loppupäästä tutkinnon suoritusaika lyhenee parilla kuukaudella. Esimerkiksi minulle kesällä opiskelu mahdollistikin valmistumisen neljän lukuvuoden ja yhden kesän aikana.
Minun kokemukseni eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kaikkiin opiskelijoihin. Monelle tulee mistä tahansa opintoihin, työhön tai opintojen aikaiseen toimeentuloon liittyvästä kovia paineita, jotka vaikuttavat suuresti arjessa jaksamiseen. Itsekin olen saanut miettiä rahojen riittämistä kerran jos toisenkin, mutta olen onneksi selvinnyt ilman siitä johtuvia terveysongelmia.
Hetkellinen rauhoittuminen turvatuissa taloudellisissa olosuhteissa toisikin helpotusta juuri näihin jaksamisongelmiin. Pelkän lomailun sijasta SYL:n ehdottama perustulo voisikin taata esimerkiksi sen, että kesän aikana opiskelijat voisivat lukuvuoden rutistuksista palautuessaan tehdä esimerkiksi enemmän osa-aikaista työtä ja keikkahommia menettämättä kuitenkaan yöuniaan ja pahimmassa tapauksessa terveyttään liian kovalta tuntuvan työtaakan tai taloushuolien tähden. Humoristisen ja ilkeän rajamailla keikkuvat kolumnit taas auttavat asiaa varsin vähän.