Nyt kun Yhteisvoimat-kansalaisaloite on käynnissä ja asia sitä kautta pinnalla, lienee hyvä hetki sanoa muutama sana asevelvollisuudesta ja sen mahdollisesta tulevaisuudesta. Ensinnäkään en ole allekirjoittanut aloitetta, koska en ole täysin varma, kannatanko sitä sellaisenaan. Toiseksi, olen kielitieteilijä, en turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Yleisen asevelvollisuuden suhteen olen korkeintaan kokemusasiantuntija.
En ole allekirjoittanut Yhteisvoimat-kansalaisaloitetta, koska koen, että sen pitäisi kertoa selkeämmin, millä perustein valinnat palvelukseen pitäisi tehdä. Se, että kertoo tapoja olevan monia, esimerkiksi motivaatio ja fyysinen kunto, ei riitä minulle, vaan kaipaisin enemmän konkretiaa. Haluaisin esimerkiksi tietää, olisiko motivaatio ensisijainen kriteeri, ja tulisivatko sen jälkeen muut ominaisuudet.
Koska aloitteentekijät kuitenkin kertovat, että asia olisi tarkoitus myöhemmin ratkaista asiantuntijavoimin, voisin periaatteessa aloitetta kannattaakin, sillä se voisi varmasti tuoda asevelvollisuusasian taas paremmin mukaan keskusteluun myös päättäjäpiireissä. Mutta se kansalaisaloitteesta sinänsä.
Itse olen aiemmin ollut vahvasti sitä mieltä, että ammattiarmeija voisi olla paras ratkaisu, mutta olen alkanut hiljalleen siirtyä valikoivan asevelvollisuuden kannalle. Yksi keskeinen syy siihen on se, että maanpuolustusta ei pidä jättää pelkästään niiden harteille, jotka ovat innokkaimmin lähdössä pyssyleikkeihin. Tästä syystä motivaation käyttäminen palveluksen valintakriteerinä on mielestäni ongelmallista, sillä motivoituneimmat eivät välttämättä ole sopivimpia.
Itse suoritin varusmiespalveluksen minimiajassa, vaikka motivaationi sitä kohtaan oli täysin nollassa. Keskeinen motivaattori oli se, että siviilipalveluksessa olisi joutunut viettämään aikaa tuplasti kauemmin, joten puolen vuoden miehistötehtävät olivat siinä kohtaa pienempi paha. Olin erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja suoriuduin myös varsinaisen koulutusalani tehtävistä paremmin kuin moni johtajakoulutetuista. Samaan aikaan kuitenkin valitin kaikille läheisilleni, kuinka huonosti voin varusmiehenä olemisen vuoksi.
Olisiko minut sitten kannattanut jättää kouluttamatta? Eipä oikeastaan. Niissä varusmiehissä, jotka tiesin motivoituneiksi, oli paljon koulukiusaajatyyppejä, joiden ”sotilaalliset kyvytkään” eivät olleet kaksisia. Jos tavoitteena on uskottava maanpuolustus, on koulutukseen valinta halukkuuden perusteella huono ratkaisu, sillä niissä, jotka eivät palvelukseen väen vängällä halua, on paljon sellaisia, jotka ovat jopa valmiita toimimaan parhaan osaamisensa mukaan, vaikka itse koulutus tuntuisi vastenmieliseltä.
Se, että asevelvollisuus kohdistuu tällä hetkillä vain miehiin, on luonnollisesti ongelma, joka täytyy ratkaista pikimmiten. Asiaa ei ratkaise se, että myös naiset otetaan kutsuntoihin, mutta heidän ei tarvitse kuitenkaan tehdä siellä muuta kuin sanoa ”ei”. Tämä on näennäistasa-arvoa ja resurssien hukkakäyttöä. Siksi Yhteisvoimat-aloite on oikealla asialla edes ehdottaessaan valintojen tekemistä joillakin muilla kriteereillä kuin sukupuolen perusteella.
Vaikka olenkin siirtynyt jyrkästä asevelvollisuuden lakkauttamiskannastani jonkin verran lievempään kantaan, olen yhä sitä mieltä, että ketään ei tulisi pakottaa sotilaskoulutukseen. Tämä vaikuttaa ensi alkuun ristiriitaiselta sen kanssa, ettei mielestäni armeijaa pitäisi koota vain ”motivoituneimmista”. Näin ei kuitenkaan ole, sillä olen sillä kannalla, että motivoituneiden määrää voisi olla mahdollista lisätä.
Keskeisiä toimia asepalvelusmotivaation lisäämiseksi olisivat esimerkiksi korkeampi päiväraha ja koulutuksen (erityisesti johtamistapojen) tuominen tähän päivään. En ole mikään suuri talousasiantuntija, mutta uskallan väittää, että päivärahaa olisi mahdollista korottaa tuntuvastikin, jos kerran on varaa hankkia monilla miljardeilla sinänsä ihan tarpeellisia hävittäjiäkin.
Koulutuksen päivittäminen onkin hankalampi osuus. Kuulopuheiden ja somepäivitysten perusteella kehitys on ollut myönteistä, ja olosuhteet ovat jo inhimillisemmät kuin varusmiesaikanani yhdeksän vuotta sitten. Silloinkaan ei mitään äärimmäisen kauheita ylilyöntejä tapahtunut, mutta tarpeen olisi kuitenkin edelleen saada varusmiespalvelus tuntumaan enemmän tavalliselta työltä kuin leirikoululta helvetistä.
Tarpeeton raivoaminen, mahdottomat aikamääreet ja pokkurointi voisivat ainakin jo hyvin jäädä syrjään. Armeijan toimintakyky tuskin kauheasti heikkenee, jos 19-vuotias tykkimies ei herroittele 19-vuotiasta alikersanttia. Myöskään kantahenkilökuntaa ei lopulta olisi mitään tarvetta herroitella. ”Ylempiarvoisten” kunnioittamiseksi pitäisi riittää normaali työelämän käyttäytyminen esihenkilöitä kohtaan. Muutenkin pönötys ja sullominen yhteen muottiin voisivat jo jäädä vähemmälle. Järkevät ihmiset kun pystyvät toimimaan joukon hyväksi myös yksilöinä.
Tämänsuuntaisen kehityksen lisäksi kehityksestä olisi tarpeen viestiä myös ulospäin. Armeija on aina näyttäytynyt turhan suljettuna järjestelmänä, eikä kutsunnoissa omaa vuoroa odottaessa katsottava video Puolustusvoimien uudesta taistelutavasta varsinaisesti herätä kiinnostusta palvelusta kohtaan. Kun ”ihmiskasvoisen palveluksen” suorittaneet pääsisivät itse kutsunnoissa kertomaan, että varusmiespalvelus on duuni siinä missä muutkin, eikä paikka, jossa keskeistä on, että jokaisesta virheestä rangaistaan kovalla kädellä, voisi Niinisalon kasarmielämäkin alkaa maistua.
Jo tällaisilla muutoksilla varusmiespalvelus voisi tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, sillä esimerkiksi ruokaetu on jo kunnossa, ja vaikka majoitusta ei voi liiemmin kehua, ei palveluksen aikana tarvitse ainakaan maksaa asumisesta. Kokonaan toinen juttu on, riittävätkö nämäkään muutokset tekemään varusmiespalveluksesta niin houkuttelevan, että minunkin kaltaiseni ihmiset sinne menisivät, jos toisena vaihtoehtona olisi se, että saa elää omaa elämäänsä ilman pelkoa pakkotyöstä tai jalkapannasta. Tätä pohtiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että nykyaikaisessa sodankäynnissä rautaa rajalle -taktiikka ei ehkä aina ole se toimivin, joten pienempi, mutta oikealla tavalla koulutettu joukko saattaa jo riittääkin.