Kaunis maailma, missä olet? ei ole järin hyvä nimi kirjalle. Ei vaikka se kuinka olisi suora sitaatti Friedrich Schillerin runosta, kuten kirjailija itse kertoo lopun kiitossanoissaan. Vaivaannuttavasta nimestään huolimatta kirja on kuitenkin taattua Sally Rooneyn laatua.
Vitsailen usein puolisolleni, että kirjallisuudessa minulla on kaksi suosikkia ylitse muiden: vanhat amerikanjuutalaisukot, joilla on vähän vaikeaa ja nuoret irlantilaisnaiset, joilla on vähän vaikeaa. Vitsailussa on totuuden siemen. Joka kerta tunnun innostuvan Sally Rooneyn kirjoista, vaikka ne eivät kerro oikein mistään ihmeellisestä.
Rooneyn kirjoittamisessa on kuitenkin yksi piirre, jolla hän poikkeaa selvästi massasta. Hän on äärimmäisen taitava dialogin kirjoittaja. Harvoin tuntuu toisesta kielestä käännetty vuoropuhelu niin sujuvalta kuin Rooneyn kirjoittama. Tästä on toki kiittäminen myös asiansa osaavia kääntäjiä. Kaksi varhaisempaa teosta on kääntänyt Kaijamari Sivill, nyt käsiteltävän teoksen Cristina Sandu.
Mainitsin, etteivät Rooneyn kirjat oikeastaan kerro mistään ihmeellisestä. Mistä Kaunis maailma, missä olet? sitten oikein kertoo? Samasta kuin aiemmatkin Rooneyn teokset: millenniaalien maailmantuskasta, mutta ennen kaikkea ystävyydestä ja vaikeasti määriteltävistä parisuhteista. Teoksen keskiössä ovat yliopistossa toisiinsa tutustuneet ystävykset Alice ja Eileen sekä heidän säätökumppaninsa Felix ja Simon.
Alkuun Alice ja Eileen ovat yhteydessä vain sähköpostin välityksellä, sillä kirjailijaelämää elävä Alice on muuttanut muualle, kun taas Eileen on jäänyt Dubliniin kirjallisuuslehden kustannustoimittajantapaiseksi. Kerronta vuorottelee kolmannen persoonan kerronnan ja sähköpostien välillä: ensin yksi luku Alicen näkökulmasta, sitten hänen aiempia tapahtumia reflektoiva sähköpostinsa, sitten luku Eileenin näkökulmasta ja hänen sähköpostinsa. Tällä kaavalla edetään siihen asti, kun ystävykset kohtaavat taas kirjan viimeisellä kolmanneksella.
Kirjassa Rooney käsittelee perirooneymaiseen tapaan ja hyvin kiinnostavasti ystävyyssuhteiden epätasapainoisuutta, sitä miten toinen tuntuu olevan aina tavalla tai toisella ”parempi” kuin toinen. Alice on kirjoittajana menestyneempi kuin Eileen. Tämän lisäksi hän on myös kuuluisa, mistä Felix kuittailee välillä myös ei-niin-hyvässä hengessä. Tällainen epätasapainon reflektointi on kuitenkin tuttua jo erityisesti Normaaleista ihmisistä, jossa pääpari edustaa selvästi eri sosiaaliluokkia ja jossa heidän suosittuutensa heitä ympäröivien ihmisten silmissä myös vaihtelee merkittävästi tarinan edetessä.
Koska Rooney siis on jo käsitellyt ystävyyssuhteiden epätasapainoisuutta paremmin aiemmin, pidän itse kiinnostavampana Alicen ja Eileenin välistä sähköpostiviestittelyä. Itse asiassa naisten mitä eriskummallisemmista suunnista kumpuavia, välillä sattumanvaraisiakin ajatuksenvaihtoja lukiessa tuli mieleen, että kirja olisi voinut olla jopa parempi, jos sen alkupuoli olisi kerrottu kokonaan sähköpostiviestien kautta ja kolmannen persoonan kerrontaan olisi siirrytty vasta ystävysten viimein tavatessa. Tällainen ratkaisu olisi myös haastanut lukijaa enemmän.
Oikeastaan juuri Alicen ja Eileenin sähköpostien kautta tuodaan esiin myös Kauniin maailman toinen tärkeä aihe: saako maailmassa, joka on menossa vääjäämättä kohti tuhoaan, ajatella jotain niinkin tyhjänpäiväistä kuin rakkautta ja seksiä? Sattumalta muuten kotimainen ”sallyrooneymme”, Saara Turunen, on uusimmassa Järjettömiä asioita -teoksessaan hiukan samanlaisten asioiden äärellä.
Rooney vastaa itse edellä mainittuun kysymykseen täyttämällä teoksensa lukuisilla seksikohtauksilla, jotka kieltämättä ovat hyvin seksikkäitä, mutta jos ei ole kiinnostunut lukemaan toisten panemisesta, yli hypittäviä kohtia on kirjassa aika lailla. Siitä on toki kirjailijaa kiitettävä, että seksikohtauksilla sentään yritetään tuoda esiin joitakin uusia puolia niin Alicen ja Felixin kuin Eileenin ja Simonin suhteiden dynamiikasta.
Kaunis maailma, missä olet? on kirja ennen kaikkea Rooney-faneille. Muille sillä on ehkä hieman vähemmän annettavaa kuin Normaaleilla ihmisillä. Nautittava dialogi ja millenniaalien suuhun erinomaisesti sopivat sattumanvaraiset pohdinnat saavat kuitenkin jälleen odottamaan jo seuraavaa teosta Irlannin kirjallisuuden kirkkaimmin loistavalta tähdeltä.